Kirjasto on yksi suurimmista inspiraation lähteistäni. Käymme poikieni kanssa vähintään kerran kuukaudessa lainaamassa pinon kirjoja. Erityisesti Jokeri-hylly täynnä uutuuksia on yksi lempi hyllyistäni.
Viime kerralla mukaan tarttui mm. Florence Williamsin Metsän parantava voima. Williams kirjoittaa kirjassa metsästä tavalla, josta en ole ollut tietoinen. Kirjan taustalla hääräävät tutkimusryhmät tutkimuksineen ja kokeineen. Itselleni metsä on jo entuudestaan ollut erittäin tärkeä paikka. Nykyisin asustammekin Alvar Aallon suunnitteleman Paimion Parantolan lähistöllä. Parantola on metsän ympäröimä ja metsäreitit ovat huikeat. Tämä ympäristö on minulle erittäin rakas. Pyrin päivittäin tekemään edes pienen metsälenkin.
Mielenkiintoisia oppeja Williamsin kirjassa oli mm. tutkimus tokiolaisilla liikemiehillä, jotka vietiin metsään kävelemään kolmena peräkkäisenä aamuna useammaksi tunniksi. Verikokeista havaittiin luonnollisten tappajasolujen kasvaneen 40 % ja vaikutus kesti 7 päivää. Toinen mielenkiintoinen oppi liittyi aromaattiseen hiilivetyyn, geosmiiniin. ”Geosmiini tuottaa sateen jälkeen maan upean multavan tuoksun”. Se todettiin antiviraaliseksi ja syöpää parantavaksi kirjassa erään tutkimuksen mukaan. Itse olen aina tykännyt ulkoilla etenkin sateen jälkeen. Ilma tuntuu silloin erityisen raikkaalta ja kenties ehkä geosmiinilla on siinä oma osansa? Kolmas mielenkiintoinen huomio kohdistui havupuiden eteerisiin öljyihin. Ne havaittiin auttavan atooppisiin ihosairauksiin, lievittävän stressiä ja vähentävän astmaoireita.
Ei siis ihme, että Alvar Aalto halusi rakennuttaa Keuhkoparantolan keskelle metsää. Mäntymetsää pidettiin jo tuolloin 1900-luvun alkupuolella erityisen parantavana ilman näitä tutkimuksiakin.
Florencen kirjassa kävi myös ilmi, että sairaalassakin paranemisprosessi tapahtuu nopeammin, mikäli potilas saa olla ikkunan vieressä. Jos ikkunasta näkyy jotain vihreää, niin vielä parempi. Ikkunat ovat siis arkkitehtuurissa erittäin tärkeät. Tämänkin Alvar Aalto jo oivalsi. Parantolaan tilattiin Saksasta siihen aikaan ennen näkemättömän suuret ikkunat yhteen huoneeseen. Ne ovat vaikuttava näky vielä tänäkin päivänä. Myös pohjoismaiden ensimmäinen näköalahissi löytyy Parantolasta. Toivon siis sydämestäni, että myynnissä oleva Parantola löytää vielä omistajan, joka ymmärtää nämä ympäristön hienoudet, ja aikansa edellä olleesta arkkitehtuurista pidettäisiin hyvää huolta, eikä annettaisi vain vähitellen rapistua.
Helmikuussa pidettävään valokuvaus-workshoppiin on ensimmäiset paikat jo varattu, mutta vielä on tilaa, jos valokuvaaminen ja sen harjoittelu metsän ympäröimässä Parantolassa kiehtoo myös sinua. Jos valokuvaaminen ei ole sinun juttusi, niin metsässä kannattaa kuitenkin poiketa nuuhkimassa edes silloin tällöin. Se tekee niin hyvää!
Mukavaa päivän jatkoa sinulle!
HUOKUVA 