Ikkuna tulevaisuuteen Parantolassa

 

 

Paimion Parantolan tulevaisuus on edelleen avoinna. Saimme upean mahdollisuuden pitää valokuvausworkshopia Parantolassa. Tästä hienosta mahdollisuudesta olen erittäin kiitollinen Paimion yritysasiamiehelle Mika Ingille, positiivisesta suhtautumisesta ja avusta, kiitos vielä Sairaanhoitopiirille, Annika Mutila Tanssikoululle ja upeille tanssija-malleille, Hakkisherkulle ihanasta ruuasta ja super hyvästä palvelusta, innostuneille idearikkaille osallistujille, sekä parhaille Helsinki Design School opiskelutovereilleni, vetäjille Sanna Kolille ja Joni Pesäkivelle, omalle perheelle kaikesta tuesta. Syvä kumarrus heille kaikille.

 

Oli aivan mahtavaa huomata, miten pienelle sivutoimiselle yrittäjälle annetaan mahdollisuus ja ollaan innolla mukana tukemassa ja tekemässä. Tämänkaltaisesta meiningistä pidän erittäin paljon pienessä Paimion kaupungissa. On ihanaa tehdä yhdessä juttuja. Yksin en olisi päässyt alkua pidemmälle.

 

Talvinen ja kirpeä pakkaspäivä oli valoisa. Parantola kylpee valossa tällaisina päivinä. Pääsimme heti harjoittelemaan Jonin opastuksella, miten käsitellään kovaa luonnon valoa.

 

Olen hulluna parantolan ikkunoihin. Erityisesti luentosalin jätti-ikkunoiden tarina on koskettava. Sain kuulla ikkunoista Karoliina Vitikaisen opastuskierroksella Parantolassa.

Alvar Aalto ei ollut siihen aikaan vielä kovin tunnettu, mutta sai siitä huolimatta läpi suunnitelman jätti- ikkunoista luentosaliin. Ikkunat olivat arvokkaat ja poikkeuksellisen isot ja maksava kunta ei ollut rikas.

Omituisella tavalla saan voimaa tästä tarinasta. Sopivissa olosuhteissa kun osaa pyytää, niin joku voi aina suostua.

Kaiken lisäksi huoneeseen suunniteltu kakluuni oli susi jo syntyessään. Alvar siis epäonnistui jossakin myös. Tämäkin lohduttaa minua. Virheistä huolimatta tehdään asioita. Kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan, se kuuluu asiaan.

Vaikka suurin osa päivästäni kului järjestelyihin ja opastukseen, niin pienen hetken otin myös valokuvaukselle. Ennakkotehtävänä piti suunnitelma lyhyt tarina. Minun tarinani kulkee kadonneen keskittymiskyvyn jäljillä. Vastaus löytyy Parantolan suomasta rauhasta.

 

Hesarissa oli tammikuussa kirjoitus Aasian rikkaimmasta miehestä Jack Masta ja hänen tulevaisuuden näkemyksestään: ”Robotit ja keinoäly tulevat tekemään kaikki työt ihmistä paremmin. Meidän on opetettava lapsillemme urheilua, musiikkia, maalaamista ja muita taiteita. Silloin heillä on mahdollisuus” (HS 30.1.2018 Jussi Lehmusvesi).

Olisiko tässä Parantolalle tulevaisuuden näkymää?

Aurinko alkaa laskea ja on aika lopetella päivä Parantolassa. Se tuli ainakin testattua, että Parantola on unelma paikka valokuvaukselle.