Kesälomani ehdoton kohokohta oli Petra Veikkolan ja Helmivillakon järjestämä workshop Nuutajärven kartanolla. Suuri kiitos vielä heille huikeista järjestelyistä ja tästä elämyksellisestä päivästä. Kartano on nykyään helsinkiläisen erikoislääkärin omistuksessa.

Päivä alkoi kukkien parissa. Jokainen pääsi askartelemaan oman kukka-asetelman.

Asetelmien jälkeen sai valita buduaari-kuvauksen tai kukka-installaation väliltä. Minä valitsin buduaarin. Eräs kaverini kysyikin, että mitä se sellainen buduaari-kuvaus oikein on? Tässä hieman näkemystä omalta osaltani, mitä se voisi olla.

Alkujaan olen ymmärtänyt, että morsiamesta otetaan tunnelmallisia, vähäpukeisia valokuvia ja ne annetaan sulhaselle huomenlahjaksi.

Laajentaisin tämän näkemyksen kuitenkin koskemaan ihan ketä vaan, kuka haluaa tunnelmallisia kuvia itsestään. Iällä, koolla tai elämänvaiheella ei ole merkitystä, sillä ihan kaikista löytyy tämä puoli. Valokuvaajan tehtävänä on vain tuoda se tietoisuuteen valokuvin. Tämä saattaa olla myös hyvin itsetuntoa hivelevää.

Minun päivän tarinassa ja buduaari-kuvissa on hylätty morsian.

” Jokin estää minua kääntymästä valoa kohti. Jokin estää minua myöntämästä, että ihmisten yhteinen symbolos rakentuu heidän surustaan, kaiken keskeneräisyydestä. Ihmisiä ei sido yhteen eheys vaan rikkinäisyys.

Ystävä ei ole ystävä sen vuoksi, että hän on erinomainen vaan siksi, että hän tulee vastaan niin inhimillisenä, keskeneräisenä ja rikkinäisenä.” ( Kalevi Virtanen, Valo syntyy pimeässä)

Päivä jatkui erilaisilla kuvaustehtävillä, joiden tarkoituksena oli kuvittaa tarinaa.

Huikeana päätöksenä päivälle oli yhteinen illallinen kauniiksi katetussa salissa. Ja kakku oli tietenkin paras lopetus. Hienointa näissä workshop päivissä ovat inspiroivat tehtävät, tekeminen, rohkea kokeileminen ilman onnistumisen paineita, hyvät vetäjät, muut osallistujat sekä heidän tarinat ja hyvät vinkit. Yksin ei tulisi tehtyä mitään näin rohkeaa ja massiivista.

Upeaa Juhannusta!